Esipuhe
Jukolan Pilotit ry on tavallinen suomalainen lentokerho, jonka jäsenet ovat kaikista ammateista peräisin olevia ihmisiä. Joukossa on luonnollisesti useita ammattilentäjiä sekä joitakin Ilmavoimien palveluksessa lentäjinä tai muissa tehtävissä olleita — kerho on silti aika puhtaasti harrasteilmailijoiden kerho.
Rekisteröitynä yhdistyksenä Jukolan Pilotit on toiminut vuodesta 1980 lähtien. Kerho on ollut vuosien varrella myös maan johtavia lentokerhoja koulutettujen lentäjien ja lentotuntien määrissä laskien.
Ilmailua Kanta-Uudenmaan alueella ennen kerhon aikaa
Nurmijärvellä oli perustettu Nurmijärven Ilmailukerho jo 1970, ja lentämisen teoriakurssi pidettiin heti sen jälkeen. Kerho osti pian koneen, Piper Cherokeen OH-PCO:n, jolla lennettiin vuoden 1974 energiakriisiin asti.
Myöhemmin osa jäsenistä hankki yhteisomistukseen vuoden 1946 mallisen Cessna 140:n, OH-CSY:n, jota kunnostettiin talven 1975–76 aikana Hyvinkäällä. Koneella lennettiin noin 800 tuntia Suomen ilmatilassa — suunnistusvälineinä ei ollut kuin munakompassi.
Myös oma lentokenttä oli suunnitteilla Nurmijärvelle, mutta hanke ei toteutunut.
Hyvinkääläisten toimintaa
Eino Pönkäsellä oli Hyvinkään kentällä Lentokoulu EP noin kaksi vuotta 1968–69. Koulun toimisto sijaitsi päärakennuksen, entisen lentoasemarakennuksen, yhdessä kulmassa. Ensimmäisen koulukoneensa Eikka lensi Etelä-Ranskasta Suomeen suunnistaen tavallisella autokartalla.
Vuonna 1983 Jukolan Pilotit ry osti Pönkäsen parakin — osan valtakunnan päälentokentän, Helsinki-Vantaan silloisen Seutulan lentoaseman, entistä matkustajaterminaalia. Tämä rakennus tunnetaan nykyisin kerhon klubirakennuksena, ja palanen Suomen lentoliikenteen historiaa elää yhä Jukolan Pilottien hallussa.
Pönkäsen lentokoulun jälkeen moottorilentokoulutusta Hyvinkäällä jatkoi Hyvinkään Ilmailukerhon moottorilentojaosto ja siitä muodostunut Hyvinkään Moottorilentäjät.
Kerhon perustaminen ja ensimmäinen kone
Kun Jukolan Pilotit ry alkoi muotoutua, moni Hyvinkään Moottorilentäjien jäsen liittyi mukaan. Harrastelentäminen oli juuri ollut jonkin aikaa kiellettyä ansiolennon ollessa ainut sallittu lentomuoto, ja into lentämiseen oli monilta hiipunut — uudelle, edullisemmalle kerhotoiminnalle oli selvä tarve.
Kerhon ensimmäinen oma kone, Cessna 170 B OH-CHD, ostettiin viiden hengen ryhmällä loppuvuodesta 1979 noin 55 000 markalla ja haettiin Saarijärveltä loppiaisena 1980. Ajatus lentokerhon perustamisesta syntyi samana vuonna, rekisteröinti-ilmoitus tehtiin alkuvuonna 1980 ja kerho merkittiin yhdistysrekisteriin vuonna 1981. Nimeksi valikoitui nurmijärveläissyntyinen Jukolan Pilotit.
Koneita ja kalustoa ostetaan ja vuokrataan
Lentäminen lähti vilkkaasti käyntiin — jo ensimmäisenä vuonna koneella lennettiin yli 300 tuntia, ja juhannuksena 1981 lennettiin kerhon ensimmäiset yleisölennätykset. OH-CHD:n toiminta päättyi lokakuussa 1981 lento-onnettomuuteen lannoituslentojen aikana Nurmeksessa.
Tilalle hankittiin Ruotsista Cessna 172 F, OH-CKT, joka palveli kerhoa vuoteen 1988 asti lähes 11 000 tunnin lentoajalla. Kalusto kasvoi 1980-luvun aikana useilla konehankinnoilla:
- Cessna F172M, OH-CGX — hankittu vuonna 1984 tuhoutuneen OH-CCN:n tilalle, edelleen kerhon omistuksessa ja ahkerassa koulutuskäytössä.
- Cessna F150 Aerobat, OH-CBZ — ostettu 1987 taitolentoharrastusta varten.
- Cessna 172 P, OH-CAM ja seitsenpaikkainen Piper Cherokee PA32-300 (“Sixi”), OH-PCV — hankittu 1988.
- Saab Safir 91D, OH-SFJ — ostettu Ilmavoimien huutokaupasta jo 1982, sotaväen entinen tunnus SF-24, rekisteröity 1983 ja lennetty säännöllisesti koko kerhon historian ajan.
Kerhon jäsenten perustamalla Jukolan Lento Oy:llä on lisäksi kaksimoottorinen Cessna 310, OH-CHH, jolla moni jäsen on suorittanut kaksimoottorikelpuutuksen ja jolla tehdään myös tilauslentoja.
Kaarihalli konesuojaksi
Hallin tarve kävi ilmeiseksi konekannan kasvaessa 1980-luvun puolivälissä. Hallitarpeet ostettiin 1985, ja rakennuslupa myönnettiin samana vuonna. Kaarihalli on muovikankaalla päällystetty liimapuukaarinen rakennus, johon mahtuu asettelusta riippuen kymmenkunta konetta — halliin on asennettu myös sähköt valaistusta ja koneiden talvilämmitystä varten.
Lentokenttä
Hyvinkään lentokentän rakentaminen alkoi vuonna 1940. Jatkosodan aikana kenttä palveli Helsingin ilmapuolustuksen kenttänä — parhaimmillaan siellä oli noin 30 rakennusta ja neljä ristikkäistä kiitotietä. Sodan jälkeen Hyvinkää toimi valtakunnan päälentoasemana niin kauan kuin valvontakomissio oli maassa.
Kenttä on koko ajan ollut puolustusministeriön omistuksessa, ja puolustuslaitos pitää siellä edelleen satunnaisia harjoituksia.
Yleishyödylliset lennot: kulo- ja etsintälennot
Kulovalvontalennot alkoivat vuonna 1981 Räyskälässä pidettyjen purjelennon SM-kisojen yhteydessä, kun Jukolan Pilotit sopi tuuraavansa alueen valvontaa. Säännölliset kulovalvontalennot vakiintuivat vuonna 1986. Kulo-, etsintä- ja riistanlaskentalentoihin osallistuvilta vaaditaan tähystäjä- ja lentäjäkoulutus, ja toimintaan on kertynyt vuosittain noin 30–50 tuntia.
Valvonta- ja pelastuslennot tehdään viranomaisten pyynnöstä — niillä on muun muassa etsitty kadonneita ihmisiä ja tarkistettu ilmoitusten perusteella epäiltyjä onnettomuuspaikkoja.
Kilpailut ja yhteydet muihin ilmailuorganisaatioihin
Jukolan Pilotit ry ja Finnairin Lentokerho ry ovat vuodesta 1983 lähtien kilpailleet vuosittain maaliinlaskukilpailussa, jonka joukkueosuuden Jukolan Pilotit on voittanut lähes joka vuosi.
Kerhon jäsenet ovat osallistuneet vuosittain Pohjoismaihin — muun muassa Tanskaan, Ruotsiin ja Norjaan — suuntautuneisiin lentoralleihin, joiden järjestäjänä Jukolan Pilotit ry on toiminut vuodesta 1989. Kerholla on ollut myös pitkäaikaisia yhteyksiä Baltian ilmailijoihin, ja 25.5.1991 Hyvinkäällä vietettiin mittava ilmailutapahtuma, johon osallistui parisenkymmentä silloisen Neuvostoliiton lentäjää ja laskuvarjohyppääjää.
Lentäminen ja koulutus
Pian perustamisensa jälkeen kerho käynnisti koulutustoiminnan, joka vei sen moneksi vuodeksi Suomen kärkeen koulutettujen lentäjien määrässä. Jukolan Piloteille myönnettiin Kotkanpoika-patsas vuonna 1984 ja Kar-Airin kiertopalkinto peräkkäin vuosina 1986 ja 1987.
Lentoteorian koulutus kansalaisopisto Jukolassa alkoi lukukaudella 1983–84, ja kerho on järjestänyt kursseille opettajat pääosin omasta jäsenistöstään. Vuonna 1989 kerho otti käyttöön Cessnan integroidun koulutusjärjestelmän, CPC:n (Cessna Pilot Center).
Kerhon jäsenmäärä ylitti 200 jo vuonna 1988, ja jäsenistön enemmistön muodostavat edelleen hyvinkääläiset. 1980-luvun kehitys, saadut tunnustuspalkinnot ja avautuneet kansainväliset yhteydet nostivat kerhon Suomen merkittävimpien lentokerhojen joukkoon — ja tältä pohjalta toimintaa on hyvä jatkaa edelleen tänäänkin.
Historiikki perustuu Jouko Arpalon vuonna 1991 kirjoittamaan Jukolan Pilotit ry:n historiikkiin, joka julkaistiin saman vuoden Ilmailupäivän erikoisnumerossa. Historiikin ajantasaistamiseksi otamme mielellämme vastaan tietoja ja täydennyksiä myöhemmiltä vuosikymmeniltä.